sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Raiteilla Rotterdamiin ja kiskoilla Kölniin

Sijaintini näppäryys tuli taas tällä viikolla todistettua, kun Suomi tuli pelaamaan EM-karsintaa Hollantia vastaan. Puolikas vapaapäivä oli riittävä loma-anomus, kun töistä pääsee Rotterdamiin parissa tunnissa. Lipunmyyjä päätti vielä kohteliaasti tarjota nuorisolippua, mutta tarkastajan pelossa kieltäydyin ja maksoin täyden. Itse peli oli ensimmäisen 16 minuutin jälkeen melko hyvää, ja Suomi ajoittain jopa hallitsi. Harmi vain, että näihin 16 minuuttiin mahtui jo kaksi vastapuolen maalia. Vaikka Suomi kavensikin pian toisen maalin jälkeen, oli annettu tasoitus liian suuri vastapuolen tasoon nähden. Neljä päivää oli kulunut Moldova-fiaskosta, ja siihen nähden eteenpäin oli menty.


Keskiviikkoaamuna Belgiaan palattuani torstai oli toinen ja viimeinen kokonaan maassa vietetty päivä tällä viikolla. Perjantaina lähdin kutsun kuulleena Kölnin kautta Düsseldorfiin ja vietin oikein mukavan ja kiireettömän viikonlopun Saksanmaalla. Aikaa Brysselistä menee pari-kolme tuntia riippuen junien yhteensopivuudesta.


Odotan vielä sitä päivää, kun joku saa päähänsä ottaa vaaliteemakseen Suomen siirtämisen Tanskan paikalle. Ei tarvitse enää sivusta seurata eurooppalaismatkoja. Siihen asti äänestän jotain muuta, mitä?

lauantai 4. syyskuuta 2010

Moldovan Munaus

Tähän pitäisi kai olla jo tottunut: Ennakkosuosikkina perunakentällä, eikä peli kulje. Kyse on tietenkin Suomen jalkapallomaajoukkueen vieraspelimatkasta Moldovaan EM-karsinnan avaukseen. Itse kävin kyseisen ottelun katsomassa Bar Confusionissa, jossa näkyy Suomen kanavat ja joissa näytetään vain yhtä peliä kerrallaan. 

Suomella oli pelissä paikkansa, ei tosin montaa todellista. Paras paikka siunaantui Kasper Hämäläisen esityöstä yliajalla, mutta Mika Väyrynen laukoi ohi. Mitä pelistä jäi käteen? Ulosajo, tunnin vajaamiehisyys ja kahden maalin tappio jalkapallokääpiötä vastaan. Hyypiän punainen oli oikeutettu, mutta tuomarin taipumus antaa vapaapotkuja pienimmästäkin kompastumisesta molemmille joukkueille. Jopa selvä ponnistus lähimmän suomalaisen ollessa puolen metrin päässä koskettamatta toi kuolleelle joutsenelle vapaapotkun.

Niin sitä sanotaan, että mitä parempi kenraali, sen huonompi ensi-ilta. Tai toisinpäin. Eilen oli postimies tuonut lipun seuraavaan peliin, joten Rotterdamiin tieni vie. Hollannin pelityyli sopii Suomelle paremmin, koska he ovat ennakkosuosikki eikä suomalaisten tarvitse ohjata peliä. 

Muistettakoon, että viime karsinnat alkoivat yllätystasurilla Saksaa vastaan, kun odotettiin tappiota. Toivotaan tällä kertaa käyvän kuin elokuvissa: Alussa kompuroidaan, sitten saadaan kollektiivinen herätys ja joukkue hitsautuu yhteen yön yli nukkuessaan. Viime hetkellä mennään ohi dramaattisella yliaikamaalilla joka tuo tarvittavan tasapelipisteen ja auttaa kipuamaan pahimman kilpailijan ohi, samalla maalierolla mutta yksi maali enemmän tehtynä. Sanoisin siis, että vielä mennään käsikirjoituksen mukaan.