Ympäri käydään, yhteen tullaan

Kuulin kerran sanottavan, että syy suomalaisten vähyyteen kotimaassaan on siinä, että heihin törmää joka puolella muualla. Sain tälle lausahdukselle eilen vahvistusta vuokraisännän koputtaessa oveeni. Hänellä oli mukanaan vastapäisen huoneen uusi asukas, joka tervehti reippaasti suomeksi. Ilta menikin sitten psyykkistä selviytymispakettia antaessa. Suomalainen asuintoveri tähän loppuun saattaa myös pehmentää laskua paluuta ajatellen.

Kerroin hänelle muun muassa asukkaaksi rekisteröitymisestä, ja aikeenani olikin tänään hoitaa viimeinen osuus eli kuvien vienti kaupungintalolle henkilökorttia varten. Jo ennen luukkujen aukeamista niiden takana oli pitkä jono, ja pelkän vuoronumeron saantiin meni yli puoli tuntia. Aikani odottelin omassa jonossani, mutta aika kului ja virkailijoiden pääasiallinen tehtävä oli tänään olla ystävällinen ja jutustella mukavia jokaisen asiakkaan kanssa, lähdin yhdeksän jälkeen papereineni ja kuvineni kohti työpaikkaani.

Tästä päästäänkin junien toimivuuteen. Nopeimmalla junalla olisin ehtinyt töihin ennen liukuman loppua, jos siitä ei olisi veturi hajonnut edelliseen asemaan mennessä ja odotin sitten seuraavaa. Junamatkan jälkeen huomasin, että bussit olivat myöhässä. Ei auttanut kuin ottaa taksi. Lopulta päivä ei ollut kiireinen, ja pystyin lähtemään 6½ tunnin jälkeen ottaen näin takaisin loman jälkeisiä ylityötunteja. 

Takkuava päivä, mutta ainakaan se ei ollut maanantai. Ja maanantaikin tulee vastaan vain kerran viikossa.

Tribliana

Blogini nimi tulee iirinkielisistä sanoista tri bliana ina dhiaidh sin, kolme vuotta myöhemmin. Tällä viittaan ajankohtaan, jolloin alunperin lähdin kotimaastani Suomesta ensin Irlantiin ja sitten Suomen kautta Belgiaan. Ympyrä on nyt sulkeutumassa, koska pian kolmivuotispäivän jälkeen olen jättämässä Belgian taakseni ja kirjoitan täällä tuntemuksistani asian tiimoilta.

Jos jotain olen matkan varrella oppinut, niin ainakin sen, miten kippistetään eri kielillä Euroopassa. Aloitetaan siis kriekkalaisilla aakkosilla (Kriek on Belgian erikoisuus, kirsikkaolut. Toisinaan sitä käytetään myös kuvaamaan hedelmäoluita yleensä, mutta varsinaisesti se tarkoittaa vain kirsikkaa). Mikäli ehdin ennen lähtöäni vielä muita maistaa, lisään ne listaan.

Kriekkalaiset aakkoset


Bellevue. Maistamistani kirsikkaoluista oluenmakuisin ja siksi itselleni vaikeimmin nieltävä. Bellevue extrassa olut ei ole maussa yhtä läsnä, joten kyseiseltä valmistajalta suosin tätä vaihtoehtoa.

Hoegaarden Rose. Ei kuulu Kriek -perheeseen, mutta pitäähän aakkosissa H-kirjain olla. Hyvin oluinen jälkimaku.

Lindemans. Yksi mieluisimmista vaihtoehdoista, koska oluesta ei ole häivähdystäkään. Maistuu tosin hieman esanssiselta.

Mort Subite. Olen maistanut vain kerran, koska yleensä hanasta saa Bellevueta tai Lindemansia. Kuuluu kuitenkin suosikkeihini.

St. Louis Ohittaa jopa Lindemansin oluisuuden puutteellaan sekä hedelmäisemmällä maullaan. Maistuu hedelmältä, ei esanssilta.

Timmermans. Tähän mennessä maistamistani kirsikkakokelaista kitkerin, ei miellyttävä kokemus ihmiselle, joka ei juo olutta.

Vastuuvapauslauseke: Lista perustuu puhtaasti subjektiivisiin näkemyksiin ja makutottumuksiin ja on todennäköisimmin suoraan käänteinen omiin mieltymyksiisi nähden, mikäli pidät oluesta. Suositusten perusteella maisteluun käytettyjä rahoja ei palauteta blogistin toimesta.


Tässä kaikki tällä erää, pysykää linjoilla tietääksenne lisää Belgian, Irlannin ja Suomen kulttuureista ja niiden eroista.